EM-kilpailut Kransjka Gorassa ja Maribor MC

Kesäkuussa auton nokka suuntasi Ruotsin kautta kohti Sloveniaa, tarkemmin Kransjka Goraa ja Mariboria. Ensin oli vuorossa Euroopan mestaruuskilpailut Kranjska Gorassa ja siitä viikon kuluttua kauden 5. maailmancupin osakilpailu Mariborissa.

Kranjska Gora

Kilpailualueelle saavuttua matkalaiseni Markus Olkkosen kanssa katsoimme rinteeseen ja kuului: "Onpas pitkä maalisuora." Rata oli toisaalta aika siisti, mutta toisaalta ei. Radan alku kulki jyrkässä metsässä, jonne oli kisoja varten raivattu kokonaan ajamaton pätkä. Irtomaan häivyttyä radan pinnasta esiin tuli juuret ja aivan käsittämättömiä reikiä, lisäksi yläpätkältä löytyi vähintään kinkkinen juurakko-kivikko -kohta. Metsästä ulostultaessa rata yhdistyi samaan aikaan pidettyihin Masterien EM-kisoihin, joka oli ihan hienoa pätkää lukuunottamatta radan viimeistä minuuttia. Viimeinen minuutti ajettiin käytännössä tasamaalla polkien ja vauhtia keräten/säilyttäen ja yllätys sinänsä Eurosportin kuvaajat olivat laittaneet kamerat radan lähtöön ja sitten radan loppuosuudelle. Televisiosta katsoen kisarata näytti ihan karmivalta, siltä että tarviiko tuossa lajissa todella tuollaiset polkupyörät.

Sitten itse ajaminen. Treeneissä alkoi heti löytyä vauhtia lukuunottamatta radan yläosaa, mutta harjoitusaikojen loppua kohden ajo alkoi sujumaan kiitettävästi kaikkialla. Semifinaaleissa, jotka ajettiin sillä nimellä vaikka kyseessä olikin vain kellotettu treenilasku, ajoin perusvarman laskun vähän säästellen. Koko harjoitusten osittaiseksi ongelmaksi vähän muodostuikin se että oli saatava paljon toistoja radalla, että vähemmän teknisellä radalla löytäisi se maksimivauhi. Helteessä paljon polkemista vaatinut rata verotti mehuja miehestä treeneistä, koska oikeastaan jokaiseen kohtaan piti ajaa kovaa, muuten siitä ajamisesta ei ollut oikeen tuon taivaallisen hyötyä. Olinkin kisapäivänä vähän väsynyt, mutta se menee kisajännityksen piikkiin. Kisalasku sujui ihan hyvin radan puoleen väliin saakka, missä tein pienen ajovirheen ajettuani kovavauhtisesta vallimutkasta yli. Tästä muodostuikin todella iso virhe, koska edessä oli vajaa 100m polkusuora. Tämän jälkeen tein radan loppuosalla loivalla metsäpätkällä toisen pienen ajovirheen, joka kadotti vauhdin. Ajo kulki virheitä lukuunottamatta kiitettävästi, mutta virheet puhuivat puolestaan, 42. sija ei tyydyttänyt.

Maribor

Kranjska Goran kisojen jälkeen lähdimme kohti Mariboria, jossa kerkesimme ajaa kaksi aivan mahtavaan harjoittelupäivää ennen itse maailmancupin kisan alkua. Taas tuntui siltä, että tulipa ajettua hiljaa edellisissä kisoissa kun nyt vasta alkaa vauhti löytyä. Mariborin rataa oli muutettu vähän viime vuotisesta, pääsyynä oli keskituntinopeuksien laskeminen. Joka tapauksessa 90% radasta oli sama viime vuotiseen nähden.

Harjoitukset alkoi perjantaina kuivissa olosuhteissa paahtavassa auringonpaisteessa. Ajaminen natsasi heti ensimmäisestä laskusta lähtien ja olin hyvin luottavainen seuraavan päivän semejä ajatellen. Lauantaiaamuna herättyäni katsoin parvekkeelta ulos ja näky ei ollut kovin puhutteleva. Satoi kaatamalla ja oli kylmää. Siitä oitin mutarenkaat pyörään alle, aamupala kurkusta alas ja mäkeen. Radalle päästyä tuli ensin olo, että millä radalla nyt ajetaan, oli käsittämättömän liukasta ja radalta kului esiin lukuisa määrä juuria. Ajoin aamusta vain kaksi treenilaskua ja olin valmistautumassa semifinaaleihin, kunnes sain puhelun norjalaiselta kämppäkaverilta että semit on peruttu. Meidän suomalaisleirissä ilmassa leijui helpoitus, koska rata oli todella vaikea, oli ihme jos sieltä selvisi pystyssä alas tai ajamatta radalta ulos. Semit peruuttiin, koska hissit eivät pyörineet ukkosen takia ja toiseksi rata oli yksi iso puro alas asti. Semifinaalit siirtyi sunnuntaiaamulle ajettavaksi ennen varsinaista kisaa.

Sunnuntaina rata oli vielä liukas ja mutarenkailla tai leikatuilla mutarenkailla oli ajettava aamu ja semifinaalit. Rata kuivui vähitellen, oikeastaan semeissä liukkaita olivat enään kivet ja juuret. Rata oli vieläkin sellaisessa kunnossa, että virheettömästä laskusta pystyi vaan kuvittelemaan. Oma semifinaalilasku lähti hyvin käyntiin, mutta tein pari typerää ajovirhettä haudaten pyörän ratapatjoihin ja sitten kuuluisassa Mariborin rock gardenissa lähti pelit totaalisen käsistä ja hävisin näillä virheillä tolkuttomasti aikaa. Lopputuloksena 85. sija, karsiutuminen 0,70s erolla finaalista. Suurilla numeroilla ajaneet kuskit hyötyivät vähän lähtöpaikastaan radan kuivuessa ja siinä kuivui samalla omat mahdollisuudet päästä finaaliin.

Yhtä kaikki, vauhtia löytyy mutta se pitäisi vaan saada virheettömästi tuotua kilpailusuorituksiin. Kotiin päästyä sainkin suunnata kauden toiseen Suomen DH-kilpailuun Tahkolle.