Timeless Super DH Cup #2 - Tahko

Sloveniasta tultua kotiin pitikin jo parin päivän päästä lähteä ajelemaan kohti Tahkoa, kauden toista alamäkikisaa Suomessa. Kisa oli niin ikään FDA:n (Finnish Dowhill Association ry) kilpailu kuten kauden ensimmäinen kisa Klaukkalassa. Yhdessä SavoMTB:n kanssa pojat olivat puhaltaneet yhteen hiileen oivallisen radan ja samalla näyttävän tapahtuman Tahko 120 kuntotapahtuman kanssa.

Radan kävelyssä jotkin paikoista vähän arvelutti, että mitenköhän tässä riittä vauhdit jne, mutta kokonaisuutena rata Suomen mittapuulla näytti todella hyvältä. Samalla radasta oli noin puolet uutta. Perjantaina oli vuorossa harjoitukset, jossa itseä kiinnosti lähinnä se että miten uudet kohdat kuluu ja samalla vähän testailla linjoja. Paahtavassa auringonpaiseessa en tolkuttomiin jaksanut rataa tahkoa, koska matkaa hissille ja sieltä radan alkuun kertyi n. 2,5km. Ajoinkin vain viisi laskua kun kaikki sujui ja samalla säästelin seuraavan päivän kisoihin.

Lauantaina oli siis kilpailu, jota ennen aamun harjoitukset. Ajoin kaksi laskua n. 30-asteen lämpötilassa, tuntui vaan että nyt on pakko säästellä voimia kisoihin, koska olin edelleen väsynyt Slovenian matkasta. Rata kului kisaan aika paljon, mutta osa kohdista mielestäni nopeutui siitä, mitä ne esimerkiksi perjantaipäivän jälkeen olivat. Harjoitusten välissä oli poikkeuksellinen kolmen tunnin tauko ja kisat alkoivatkin vasta klo. 15.00 ja ensimmäinen oma kisalaskuni vasta puoli viiden maissa.

Ensimmäinen kisalaskuni kulki ihan kiitettävästi, en tehnyt virheitä mutta suurin hyökkäyskin puuttui. Olin 1. kierroksen jälkeen toisena, mutta eroa johtajaa oli miltei kolme sekuntia. Toiseen kisalaskuun lähdin parantamaan aikaa, tiesin että voittamiseen vaaditaan nappisuoritus, mutta kovavauhtisella suurimmaksi osaksi metsässä kulkevalla radalla se olisi vaikeaa. Toisen laskun starttini venyi sinne klo 19 tietämiin, alkoi tuntua jo himpun verran pitkältä päivältä kun olin aamulla jo seiskan aikoihin aamupalaa syömässä ja silti piti venyä parhaimpaansa. Lähdin laskuun vähän liiankin aggressiivisesti ja ajoinkin pari mutkaan vähän leveiksi, sen jälkeen ajo kulki hyvin ja menossa oli jo vauhdin makua. Radan loppuosassa sain säilytettyä kovan vauhdin kapeeseen rappusväliin ja siitä edelleen polkien kohti maalihyppyriä. Loppuhyppyri ei sujunutkaan ihan niin kuin halusin; Vauhtia hyppyriin oli ensinnäkin ihan liikaa, joten jouduin tekemään voimakkaan "imaisun" hyppyristä. Tämän jälkeen verkkokalvoille ilmestyi kauhuskenaario. Imaisin hyppyriä vähän liikaa ja ilmalennosta muodostui takakorkea, samalla kuin olin lentämässä tasaiselle. Lopputuloksena löin pääni riittävän kovaa ohjainkannattimeen, niin että en nähnyt hetkeen mitään ja vauhtikin hidastui hölkkävauhdiksi maaliviivalle. Jäin pohja-ajasta n.1,5 sekuntia, on paha sanoa että paljonko siinä lopussa meni aikaa, mutta ilman loppuhyppyrin räjähdystä en siltikään olisi pystynyt voittamaan kisoja. Kilpailun jälkeen kävin mielenkiinnosta vähän mittailemassa hyppyäni, se oli n. 10 metriä matkassa ja 3 metriä korkeudessa jotakuinkin tasaiselle, vielä niin että olin lähellä etten mennyt tangon yli. Olin toiseen sijaan tyytyväinen, koska se oli tällä kaudella 1. sijoitus, joka oli oikeasti sijoitus.

Jos unohdetaan kilpailusuoritukset, niin kaikille kisaajille jäi hyvä maku kisoista ja osa jopa kehui parhaiksi kilpailuksi Suomessa ikinä. Rata oli hieno ja kovavauhtinen, n. 45km/h keskinopeus kertoo sen puolestaan. Ajamisen ohella pystyi käymään uimassa, vähän virkistymässä ja kisapaikalla vallitsi muutenkin hyvä fiilis. FDA:n pojat on saanut poistettua vuosien mittaan tutuksi tulleen puulaaki-meiningin ja samalla aktiiviharrastajista huomaa että tämä laji voi olla myös kivaa. Tästä sitten seuraaviin kilpailuihin Jyväskylän Laajavuoreen 12.7, missä tavoitteena olisi nyt vallata se korkein koroke ja avata kauden voittotili.