Messilä Killer - DH

Nyt se on sitten tapahtunut!

Nimittäin polkimien vaihtuminen lukkopolkimiin ajettuani vuodesta 2000 avopolkimilla. Parin päivän lukkopoljinkokeilun jälkeen ajoin Meri-Teijon kisan niillä. Olin kisoissa neljäs vaikka kisalaskut olikin sitten koko viikonlopun huonoimmat suoritukset. Ensimmäisessä laskussa tuli muutama ajovirhe ja toisessa laskussa liika yliyritys kostautui ja ajosta tuli alusta alkaen kamalaa vääntämistä. Joka tapauksessa, tuntuu siltä että lukkopolkimilla ajaminen tai oikeastaan niillä opetteleminen on juuri se motivaation nostattaja vähän alakanttiin menneen kisakauden jälkeen. Tästä on hyvä jatkaa.

Edessä on vielä kuvaussessiota, joten niitä odotellessa.

NEW BIKE - COMMENCAL SUPREME DH WC

Osalistaa:

Runko: Commencal Supreme DH WC
Iskari: Fox DHX RC4
Keula: Fox 40 RC2 FIT
Ohjainlaakeri: Chris King
Stemmi: e13
Vaihteisto: Shimano Saint
Kammet: Shimano Saint
Ketjunohjuri: e13 LG1
Jarrut: Shimano Saint
Kiekot: Mavic Deemax / Shimano Saint+Mavic EX823
Satula: SDG Bel Air ST I-beam
Satulatolppa: SDG I-beam
Polkimet: Avarit / SPD

TIMELESS SUPER DH CUP - MESSILÄ

Moneyshot.fi

Timeless Super DH Cup #2 - Tahko

Sloveniasta tultua kotiin pitikin jo parin päivän päästä lähteä ajelemaan kohti Tahkoa, kauden toista alamäkikisaa Suomessa. Kisa oli niin ikään FDA:n (Finnish Dowhill Association ry) kilpailu kuten kauden ensimmäinen kisa Klaukkalassa. Yhdessä SavoMTB:n kanssa pojat olivat puhaltaneet yhteen hiileen oivallisen radan ja samalla näyttävän tapahtuman Tahko 120 kuntotapahtuman kanssa.

Radan kävelyssä jotkin paikoista vähän arvelutti, että mitenköhän tässä riittä vauhdit jne, mutta kokonaisuutena rata Suomen mittapuulla näytti todella hyvältä. Samalla radasta oli noin puolet uutta. Perjantaina oli vuorossa harjoitukset, jossa itseä kiinnosti lähinnä se että miten uudet kohdat kuluu ja samalla vähän testailla linjoja. Paahtavassa auringonpaiseessa en tolkuttomiin jaksanut rataa tahkoa, koska matkaa hissille ja sieltä radan alkuun kertyi n. 2,5km. Ajoinkin vain viisi laskua kun kaikki sujui ja samalla säästelin seuraavan päivän kisoihin.

Lauantaina oli siis kilpailu, jota ennen aamun harjoitukset. Ajoin kaksi laskua n. 30-asteen lämpötilassa, tuntui vaan että nyt on pakko säästellä voimia kisoihin, koska olin edelleen väsynyt Slovenian matkasta. Rata kului kisaan aika paljon, mutta osa kohdista mielestäni nopeutui siitä, mitä ne esimerkiksi perjantaipäivän jälkeen olivat. Harjoitusten välissä oli poikkeuksellinen kolmen tunnin tauko ja kisat alkoivatkin vasta klo. 15.00 ja ensimmäinen oma kisalaskuni vasta puoli viiden maissa.

Ensimmäinen kisalaskuni kulki ihan kiitettävästi, en tehnyt virheitä mutta suurin hyökkäyskin puuttui. Olin 1. kierroksen jälkeen toisena, mutta eroa johtajaa oli miltei kolme sekuntia. Toiseen kisalaskuun lähdin parantamaan aikaa, tiesin että voittamiseen vaaditaan nappisuoritus, mutta kovavauhtisella suurimmaksi osaksi metsässä kulkevalla radalla se olisi vaikeaa. Toisen laskun starttini venyi sinne klo 19 tietämiin, alkoi tuntua jo himpun verran pitkältä päivältä kun olin aamulla jo seiskan aikoihin aamupalaa syömässä ja silti piti venyä parhaimpaansa. Lähdin laskuun vähän liiankin aggressiivisesti ja ajoinkin pari mutkaan vähän leveiksi, sen jälkeen ajo kulki hyvin ja menossa oli jo vauhdin makua. Radan loppuosassa sain säilytettyä kovan vauhdin kapeeseen rappusväliin ja siitä edelleen polkien kohti maalihyppyriä. Loppuhyppyri ei sujunutkaan ihan niin kuin halusin; Vauhtia hyppyriin oli ensinnäkin ihan liikaa, joten jouduin tekemään voimakkaan "imaisun" hyppyristä. Tämän jälkeen verkkokalvoille ilmestyi kauhuskenaario. Imaisin hyppyriä vähän liikaa ja ilmalennosta muodostui takakorkea, samalla kuin olin lentämässä tasaiselle. Lopputuloksena löin pääni riittävän kovaa ohjainkannattimeen, niin että en nähnyt hetkeen mitään ja vauhtikin hidastui hölkkävauhdiksi maaliviivalle. Jäin pohja-ajasta n.1,5 sekuntia, on paha sanoa että paljonko siinä lopussa meni aikaa, mutta ilman loppuhyppyrin räjähdystä en siltikään olisi pystynyt voittamaan kisoja. Kilpailun jälkeen kävin mielenkiinnosta vähän mittailemassa hyppyäni, se oli n. 10 metriä matkassa ja 3 metriä korkeudessa jotakuinkin tasaiselle, vielä niin että olin lähellä etten mennyt tangon yli. Olin toiseen sijaan tyytyväinen, koska se oli tällä kaudella 1. sijoitus, joka oli oikeasti sijoitus.

Jos unohdetaan kilpailusuoritukset, niin kaikille kisaajille jäi hyvä maku kisoista ja osa jopa kehui parhaiksi kilpailuksi Suomessa ikinä. Rata oli hieno ja kovavauhtinen, n. 45km/h keskinopeus kertoo sen puolestaan. Ajamisen ohella pystyi käymään uimassa, vähän virkistymässä ja kisapaikalla vallitsi muutenkin hyvä fiilis. FDA:n pojat on saanut poistettua vuosien mittaan tutuksi tulleen puulaaki-meiningin ja samalla aktiiviharrastajista huomaa että tämä laji voi olla myös kivaa. Tästä sitten seuraaviin kilpailuihin Jyväskylän Laajavuoreen 12.7, missä tavoitteena olisi nyt vallata se korkein koroke ja avata kauden voittotili.

EM-kilpailut Kransjka Gorassa ja Maribor MC

Kesäkuussa auton nokka suuntasi Ruotsin kautta kohti Sloveniaa, tarkemmin Kransjka Goraa ja Mariboria. Ensin oli vuorossa Euroopan mestaruuskilpailut Kranjska Gorassa ja siitä viikon kuluttua kauden 5. maailmancupin osakilpailu Mariborissa.

Kranjska Gora

Kilpailualueelle saavuttua matkalaiseni Markus Olkkosen kanssa katsoimme rinteeseen ja kuului: "Onpas pitkä maalisuora." Rata oli toisaalta aika siisti, mutta toisaalta ei. Radan alku kulki jyrkässä metsässä, jonne oli kisoja varten raivattu kokonaan ajamaton pätkä. Irtomaan häivyttyä radan pinnasta esiin tuli juuret ja aivan käsittämättömiä reikiä, lisäksi yläpätkältä löytyi vähintään kinkkinen juurakko-kivikko -kohta. Metsästä ulostultaessa rata yhdistyi samaan aikaan pidettyihin Masterien EM-kisoihin, joka oli ihan hienoa pätkää lukuunottamatta radan viimeistä minuuttia. Viimeinen minuutti ajettiin käytännössä tasamaalla polkien ja vauhtia keräten/säilyttäen ja yllätys sinänsä Eurosportin kuvaajat olivat laittaneet kamerat radan lähtöön ja sitten radan loppuosuudelle. Televisiosta katsoen kisarata näytti ihan karmivalta, siltä että tarviiko tuossa lajissa todella tuollaiset polkupyörät.

Sitten itse ajaminen. Treeneissä alkoi heti löytyä vauhtia lukuunottamatta radan yläosaa, mutta harjoitusaikojen loppua kohden ajo alkoi sujumaan kiitettävästi kaikkialla. Semifinaaleissa, jotka ajettiin sillä nimellä vaikka kyseessä olikin vain kellotettu treenilasku, ajoin perusvarman laskun vähän säästellen. Koko harjoitusten osittaiseksi ongelmaksi vähän muodostuikin se että oli saatava paljon toistoja radalla, että vähemmän teknisellä radalla löytäisi se maksimivauhi. Helteessä paljon polkemista vaatinut rata verotti mehuja miehestä treeneistä, koska oikeastaan jokaiseen kohtaan piti ajaa kovaa, muuten siitä ajamisesta ei ollut oikeen tuon taivaallisen hyötyä. Olinkin kisapäivänä vähän väsynyt, mutta se menee kisajännityksen piikkiin. Kisalasku sujui ihan hyvin radan puoleen väliin saakka, missä tein pienen ajovirheen ajettuani kovavauhtisesta vallimutkasta yli. Tästä muodostuikin todella iso virhe, koska edessä oli vajaa 100m polkusuora. Tämän jälkeen tein radan loppuosalla loivalla metsäpätkällä toisen pienen ajovirheen, joka kadotti vauhdin. Ajo kulki virheitä lukuunottamatta kiitettävästi, mutta virheet puhuivat puolestaan, 42. sija ei tyydyttänyt.

Maribor

Kranjska Goran kisojen jälkeen lähdimme kohti Mariboria, jossa kerkesimme ajaa kaksi aivan mahtavaan harjoittelupäivää ennen itse maailmancupin kisan alkua. Taas tuntui siltä, että tulipa ajettua hiljaa edellisissä kisoissa kun nyt vasta alkaa vauhti löytyä. Mariborin rataa oli muutettu vähän viime vuotisesta, pääsyynä oli keskituntinopeuksien laskeminen. Joka tapauksessa 90% radasta oli sama viime vuotiseen nähden.

Harjoitukset alkoi perjantaina kuivissa olosuhteissa paahtavassa auringonpaisteessa. Ajaminen natsasi heti ensimmäisestä laskusta lähtien ja olin hyvin luottavainen seuraavan päivän semejä ajatellen. Lauantaiaamuna herättyäni katsoin parvekkeelta ulos ja näky ei ollut kovin puhutteleva. Satoi kaatamalla ja oli kylmää. Siitä oitin mutarenkaat pyörään alle, aamupala kurkusta alas ja mäkeen. Radalle päästyä tuli ensin olo, että millä radalla nyt ajetaan, oli käsittämättömän liukasta ja radalta kului esiin lukuisa määrä juuria. Ajoin aamusta vain kaksi treenilaskua ja olin valmistautumassa semifinaaleihin, kunnes sain puhelun norjalaiselta kämppäkaverilta että semit on peruttu. Meidän suomalaisleirissä ilmassa leijui helpoitus, koska rata oli todella vaikea, oli ihme jos sieltä selvisi pystyssä alas tai ajamatta radalta ulos. Semit peruuttiin, koska hissit eivät pyörineet ukkosen takia ja toiseksi rata oli yksi iso puro alas asti. Semifinaalit siirtyi sunnuntaiaamulle ajettavaksi ennen varsinaista kisaa.

Sunnuntaina rata oli vielä liukas ja mutarenkailla tai leikatuilla mutarenkailla oli ajettava aamu ja semifinaalit. Rata kuivui vähitellen, oikeastaan semeissä liukkaita olivat enään kivet ja juuret. Rata oli vieläkin sellaisessa kunnossa, että virheettömästä laskusta pystyi vaan kuvittelemaan. Oma semifinaalilasku lähti hyvin käyntiin, mutta tein pari typerää ajovirhettä haudaten pyörän ratapatjoihin ja sitten kuuluisassa Mariborin rock gardenissa lähti pelit totaalisen käsistä ja hävisin näillä virheillä tolkuttomasti aikaa. Lopputuloksena 85. sija, karsiutuminen 0,70s erolla finaalista. Suurilla numeroilla ajaneet kuskit hyötyivät vähän lähtöpaikastaan radan kuivuessa ja siinä kuivui samalla omat mahdollisuudet päästä finaaliin.

Yhtä kaikki, vauhtia löytyy mutta se pitäisi vaan saada virheettömästi tuotua kilpailusuorituksiin. Kotiin päästyä sainkin suunnata kauden toiseen Suomen DH-kilpailuun Tahkolle.

Timeless Super DH Cup - Klaukkala (Mountainbike.fi)

Maastopyöräilyn alamäkiajon kansallinen Timeless Super DH Cup käynnistyi viikonvaihteessa Klaukkalan Tornikeskuksessa. Avauskilpailu ajettiin normaalista hieman poikkeavalla kaavalla, sillä Tornikeskuksen kahden vauhdikkaan DH-radan yhteisaika ratkaisi voittajan.

Vauhdikkaan ja aurinkoisessa säässä ajetun kilpailun voittoon ajoi Mountain Bike Club Finlandin Toni Berg päivän ainoana minuutin yhteisajan alittajana. Toiseksi sijoittui orimattilalainen Markus Olkkonen 0.73 sekuntia Bergistä jääneenä. Pronssimitali lähti järjestävää seuraa, DH Tornareita, edustavan Jari Karjalaisen matkaan.

- “Kisa meni hyvin, ekalla laskulla tuli pieni virhe lukkopolkimien kanssa, mutta onnistuin ajamaan ehjän toisen laskun”, kommentoi Toni Berg palkintojenjaon jälkeen. Berg on ehtinyt tällä kaudella kiertää jo kaksi maailmancupin kisaakin:
- “Olen erittäin tyytyväinen voittoon varsinkin viime viikkojen maailmancupien epäonnistumisten jälkeen! Tästä on hyvä jatkaa Fort Williamin maailmancuppiin ja EM-kisoihin”.

Alamäkiajon Timeless Super DH Cup kattaa tällä kaudella kuusi osakilpailua. Suomen mestaruuskilpailut ajetaan 29.8. Pälkäneen Sappeessa. Timeless Super DH Cup jatkuu juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna Nilsiän Tahkovuoren osakilpailulla.

Lisätietoja:
http://www.dhcup.net
http://www.pyoraily.fi

—

TULOKSET
Tornikeskus, Klaukkala 24.5.2009

Miehet
1. Toni Berg, MTBCF/Trek-Mountainbikeshop, 59,87
2. Markus Olkkonen, RMR, 1.00,60
3. Jari Karjalainen, DHT, 1.00,95
4. Aki Färm, DHT, 1.01,01
5. Visa Linnala, MTBCF/Kymi Anti-Flow, 1.02,28

Tulokset kokonaisuudessaan:
http://dhcup.net/tulokset/2009/Klaukkala2009-lopputulokset.pdf

Kuvia kilpailusta, (c) Mikko Hallikainen:
http://www.moneyshot.fi/gallery/dhklaukkala_su/

La Bresse ja Andorra

Vuoden ekat kisat oli ja meni. Ihan kauheasti ei kerrottavaa jäänyt kisoista, koska ne nyt menivät enemmän tai vähemmän penkin alle. Kuitenkin tässä pieni kertomus koko reissusta:


Lähdimme liikkeelle miehityksellä, johon kuului lisäkseni Toni Berg ja Markus Olkkonen. Saimme halvat lennot Ryan Airilta, mutta ongelmat alkoivat jo Tampereen päässä kun pyörälaatikko painoi kolme kiloa liikaa ja vaatekassi vaatimattomat 22kg vaikka raja olikin 15,9kg. Siinä syntyi pieni paniikin poikanen, koska menimme kentälle tunti ennen lennon lähtöä. Noh, edessä oli tavaroiden jättäminen autoon ja loppujen sullominen muovikassiin ja kypärälaukkuun. Perille päästyämme totesimme vuokra-auton olevan aika naftin kokoinen, mutta jollain ihmeen kaupalla saimme kolme pyörälaatikkoa ja kassit tungettua "tila-autoon". Tästä suuntasimme kohti Frankfurttia Markuksen tädin täyspalveluun, ennen kuin matkasimme seuraaviksi päiviksi Bad Wildbadiin, Saksaan harjoittelemaan ennen kauden toista maailmancupin osakilpailua.

La Bresseen tultuamme kävimme kävelemässä kisaradan ja rata oli paljon vauhdikkaampi ja jyrkempi, mitä ennakkotiedot antoivat ymmärtää. Sain ajettua ekan päivän harjoituksissa vain neljä laskua, koska kaaduin pahasti ja satutin samalla polvea, joka oikuttelee vieläkin. Kisapäivään lähdin kuitenkin luottavaisin mielen, vaikka kunnolla en pystynyt kampea pyörittämään. Semifinaaleissa ajo kulki tavallaan hyvin, ainut että tuli ajettua aivan liian varovaisesti ja oikeassa jalassa ei polkuvoimaa ollut riittämiin. Tuloksena finaalista karsiutuminen. Osittain se johtui siitä, että oli kauden ekat kisat, eikä tiennyt yhtään kuinka kovaa siihen jatkopaikkaan olisi oikein pitänyt ajaa. Meidän koko poppoo karsiutui finaalista, joten päätimme lähteä varsinaisena kisapäivänä Todnaulle, Saksaan harjoittelemaan, koska sitä nyt tarvittiin. Kaikki siellä meni hyvin ja vauhtiakin löytyi, seuraavana päivänä menimme taas Bad Wildbadiin ajamaan ennen lepopäivää ja lentoa Gironaan, josta suuntasimme kohti Andorraa, kauden kolmatta MC-osakilpailua.

Gironan kentälle saavuttua meillä ei ollut vuokra-autoa, koska edellinen asiakas ei ollut sitä palauttanut. Onneksi kuitenkin saimme vuokraamamme auton ja matka kohti Andorraa alkoi. Andorraa kohti ajaessa alkoi sataa rankasti samalla kun lumihuippuisen vuoret lähestyivät. Kisapaikalle saapuessa kuulimme, että pe-la yöksi oli luvattu 15cm lunta. Onneksi tämä ei kuitenkaan toteutunut, vaan rata kuivui perjantain harjoutuksissa ja viikonlopun aurinko paistoi. Harjoitukset meni ihan eri malliin, mitä La Bressessä, olin ajamiseen tyytyväinen. Sain tehtyä perjantain ja lauantaiaamun aikana yhteensä 16 harjoituslaskua, jota voi pitää todella paljona mutta ajattelin että ei siitä haittaakaan ole. Semifinaaleissa ajo kulki hyvin, mutta radan loppupuolella eturengas puhkesi ajolinjalla olleeseen irtokiveen. Tämän jälkeen keskittyminen ja suurin yritys loppui, mutta koitin päästä alas edes kohtalaisessa ajassa, tuloksena karsiutuminen finaalista 5 sekunnin aikaerolla.

Vaikka tuloksellisesti kisoista ei jäänyt mitään käteen, oli reissu silti kannattava ja tästä on hyvä jatkaa kesäkuussa Sloveniassa pidettäviin Euroopan mestaruus kisoihin ja kauden viidenteen MC-osakilpailuun. Nyt tulevana viikonloppuna on Suomessa kauden avauskisa Klaukkalan Tornikeskuksessa, jonne lähden paikkaamaan näiden kisojen epäonnistumisiani.

Andorra, Lehdistötiedote (Mountainbike.fi)

Matti Lehikoinen 18:s Andorrassa
18.05.2009

Alamäkiajon maailmancup jatkui viikonloppuna Andorran Vallnordin osakilpailulla. Suomen Matti Lehikoinen paransi hieman sijoitustaan viikon takaisesta Ranskan osakilpailusta ajamalla nyt sijalle 18. Ranneleikkauksesta toipuva Lehikoinen parantaa vauhtiaan koko ajan, mutta ei kuitenkaan itse ollut aivan tyytyväinen ajoonsa:

- “Ihan OK kisa… Olin kyllä tosi pettynyt, koska tiesin että pystyn ajamaan 5 joukkoon ja sit tein 4 pientä virhettä kisassa ja tolla radalla ei vaan ollu varaa virheisiin. Aika-ajon jälkeen tiesin et pystyn ajamaan podiumille jos pysyn pystyssä”, Lehikoinen kommentoi kisan jälkeen.

Kilpailun voitti Steve Peat, joka oli ykkönen myös viikko sitten Ranskassa. Kilpailun voitto ratkesi vain kahden sadasosan erolla toiseksi tulleeseen Peatin maanmieheen Gee Athertoniin. Kolmanneksi nopein Vallnordin 1,2 km mittaisella radalla oli etelä-afrikkalainen Greg Minnaar. Lehikoinen jäi kärjestä reilut neljä sekuntia.

Muista suomalaisista finaaliin asti pääsi hienosti Markus Olkkonen, joka nappasi sijoituksen 71. Toni Berg ja Aki Färm karsiutuivat täpärästi aika-ajossa.

Maailmancupin seuraava osakilpailu ajetaan Skotlannin Fort Williamissa kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Lehikoinen lähtee kisaan toiveikkain mielin:

- “Odotukset on itelläni aika kovat ja tiiän mihin pystyn. Nyt vaan pitää tasasesti parantaa vauhtia ja kerätä pisteitä. Skotlannissa pystyn ajamaan tosi hyvin, mutta en oo ihan varma onko mun fysiikka vielä tarpeeks vahva sinne, mutta toivotaan että kädet pysyy tangossa kiinni!”

Lisätietoja:
http://www.vallnordbikeparkworldcup.com
http://www.uci.ch/templates/UCI/UCI5/layout.asp?MenuId=MTUzNTU&LangId=1

—

TULOKSET
Vallnord, Andorra 17.5.2009

Miehet:
1. Steve Peat GBR 2:22.05
2. Gee Atherton GBR 2:22.07
3. Greg Minnaar RSA 2:23.46
4. Michael Hannah AUS 2:23.71
5. Justin Leov NZL 2:23.93
—
18. Matti Lehikoinen FIN 2:26.37
71. Markus Olkkonen FIN 2:34.42
—
Toni Berg FIN 2:40.02
Aki Färm FIN 2:44.90

Tulokset kokonaisuudessaan:
http://62.50.72.82/ftpuci/ftpsportelectronic/ftptouci/MTB/2009/35180_RiderResult_DHI_ME.pdf

Naiset:

1. Sabrina Jonnier FRA 2:41.58
2. Emmeline Ragot FRA 2:45.45
3. Tracy Moseley GBR 2:45.47
4. Céline Gros FRA 2:47.77
5. Myriam Nicole FRA 2:48.41

La Bresse, Lehdistötiedote (Mountainbike.fi)

Matti Lehikoinen 19:s Ranskan maailmancup-osakilpailussa


Maastopyöräilyn alamäkiajon maailmancup jatkui viikonvaihteessa Ranskan La Bressessä. Suomen Matti Lehikoinen sijoittui kisasssa yhdeksänneksitoista. Sijoitusta voidaan kuitenkin pitää vähintäänkin kohtuullisena, sillä Lehikoisen harjoittelua on viime viikkoina haitannut sitkeä flunssa ja vatsatauti.

Kilpailun voittoon ajoi brittikuski Steve Peat, joka jätti taakseen reilun sekunnin erolla australialaisen Sam Hillin. Kolmanneksi La Bressen 1,3 kilometrin mittaisella radalla ajoi Hillin maanmies Mick Hannah. Lehikoinen jäi kisan voittaneesta Steve Peatista reilut kuusi sekuntia.

Suomalaisista kisassa mukana olivat myös Toni Berg, Aki Färm ja Markus Olkkonen, mutta aika-ajon tulokset eivät riittäneet aivan finaaliin saakka.

Alamäkiajon maailmancup jatkuu jo ensi viikonloppuna Andorran Vallnordin osakilpailulla.

Lisätietoja:
http://www.labresse-worldcup.com/
http://www.uci.ch/templates/UCI/UCI5/layout.asp?MenuId=MTUzNjE&LangId=1

—

TULOKSET
La Bresse, Ranska 10.5.

Miehet:
1. Steve Peat GBR 2:07.14
2. Samuel Hill AUS 2:08.41
3. Michael Hannah AUS 2:09.00
4. Brendan Fairclough GBR 2:09.99
5. Gee Atherton GBR 2:11.15
—
19. Matti Lehikoinen FIN 2:13.72
—
Toni Berg FIN 2:24.45
Aki Färm FIN 2:26.78
Markus Olkkonen FIN 2:28.88

Tulokset kokonaisuudessaan:
http://62.50.72.82/ftpuci/ftpsportelectronic/ftptouci/MTB/2009/35594_RiderResult_DHI_ME.pdf

Naiset:
1. Sabrina Jonnier FRA 2:28.57
2. Tracy Moseley GBR 2:33.59
3. Myriam Nicole FRA 2:34.78
4. Mio Suemasa JPN 2:35.36
5. Emmeline Ragot FRA 2:35.89

Tulokset kokonaisuudessaan:
http://62.50.72.82/ftpuci/ftpsportelectronic/ftptouci/MTB/2009/35594_Rid

UCI World Cup, La Bresse, France - Finals

UCI World Cup, La Bresse, France - Day 2

Aki on ajamassa kauden ensinmäistään World Cup kisaa Ranskassa. Aki ja Markus Olkkonen jonossa treeneihin alla.


Photo: Gary Perkin - Littermag.com

La Bresse wc 1 - entrainements

Tervetuloa!

Tervetuloa uusille sivuilleni ja uuteen blogiini. Tulen pitämään blogin ajantasalla, lisäämällä tänne kuvia, videoita etc. Talven aikana on tapahtunut paljon uusia asioita mm. olen harjoitellut kiitettävästi ajaen crossipyörällä, toivoen että se edesauttaa mäkipyöräilyä. Toiseksi lähtökohdat kauteen 2009 on aivan toiset, kuin mitä vuosi sitten, kun olin 9kk ajamatta alamäkipyörällä polvivammani takia.

Lisäksi olen saanut uusia yhteistyökumppaneita kaudella 2009; Shimano, Mavic, Fox Racing Shox. Aikaisemmat sponsorini Hi5Bikes, Euroauto ja Adidas Eyewear jatkaa tukemistani tulevana kautena. Tulen jatkamaan ajamista toimiviksi osoittautuneilla Commencal-merkkisillä polkupyörillä. Toisin sanoen, kaikki asiat pitäisi olla paremmin kuin ennen, ja nyt kaikki on entisistä enemmän itsestäni kiinni. Olen tehnyt myös seuravaihdon, edustan tätänykyä seuraa nimeltä DHT.

Kävin viikon mittaisella harjoittelumatkalla Teneriffalla Virran Vesan kanssa ja siellä kaikki meni oikeastaan ihan nappiin. Mitään pahoja ylilyöntejä ei tullut, vaan tarkoitus oli palauttaa talvikaudella osittain kadonnut tuntuma alamäkipyörään ja siinä onnistuin mielestäni paremmin kuin hyvin. Samalla sain testattua hyvissä olosuhteissa uutta Shimano Saintin osasarjaa, joka osoittautui vallan mainioksi kokonaisuudeksi. Oli myös mielekästä päästä ajamaan 30min laskuja, välillä tuntui että joku uusi pätkä ei lopu ikinä.

Kilpailukauteni avaan La Bressen ja Vallnordin maailmancupin osakilpailuilla ennen Suomessa alkavaa osittain uudistunutta DH Cupia.

Lopuksi haluan kiittää kaikkia, jotka mahdollistaa kaiken tämän:

Vanhemmat - Kirsti ja Mikko Färm
Manageri - Janne Laitio
Hi5Bikes - Tarmo Minkkinen
Euro-Auto - Kim Keto
Fox Racing Shox - Mikko Norvasto / Tarmo Minkkinen
Shimano - Toni Kantoluoto
Mavic - Antero Hellberg
Adidas Eyewear - David Wiesenhofer
DSP Media - Joonas Vinnari